Elämää köyhyydessä ilman köyhyyttä

 Pitkästä aikaa kiitos ja nam. Viimeaikoina on lehtiä puhuttaneet taas ihmisoikeusasiat ja niiden eri vivahteet. Sinällään hyvistä asioista puhutaan, mutta minun omasta mielestäni aivan väärällä tavalla.  Argumentointivirheillä ei tietääkseni koskaan ole saavutettu mitään oikeasti hyvää, mutta surettaa katsoa kun niillä yritetään täysillä ratsastaa pienien henkilökohtaisten pisteiden toivossa, ajattelematta sitä alkuperäistä ideaa ollenkaan. Sinällään ymmärrän että halutaan olla jollain puolella asioissa, mutta se nyt vain on raaka historiallinen fakta ettei koskaan olla saatu ihmisiä saman asian taakse kovinkaan isoina massoina. Pieninä ja voimakkaina massoina kylläkin, mutta ei siitä tässä nyt enempää. En tiedä mikä siinä ihmismielessä on niin vaikeaselkoista ettei voi ymmärtää rehellisesti että täällä on aina eriäviä mielipiteitä, eriäviä aatteita, eriäviä ajatuksia jne. Ja ennen kaikkea että nämä kaikki eläisivät sulassa sovussa keskenään menemättä radikalismiin tai sodant...

 Tervehdys Otsikkoni on kyllä viimepäivinä pitänyt hyvinkin paikkansa. En kyllä äkkiä keksi yhtä hyvää aihetta jakaa ihmisiä kahtia kuin sudet? Sinällään harmiton elukka, mutta toisaalta valtaan päästessään erittäin vaikea kanssa eläjä. Siinä ehkä ne teesit mitä nyt sudesta käytetään. Harmiton ja vaikea. Harmiton se on niille jotka eivät sitä jokapäiväisessä elämässään näe tai heidän ei tarvitse keskittää pienintäkään ajatusta asialle, mitä jos? Itselläni alkaa tuosta oven pielestä kymmenien kilometrien erämaa ja voisin sanoa ettei susista ole haittaa ollut, mutta en silti lapsiani laske pihalle ilman seurantaa vaikka samantyylisissä olosuhteissa olen itsekin kasvanut. Lapsille tulee opettaa kunnioitus luontoa kohtaan, mutta sen lisäksi, myös niitä vaaroja. Ei susi vaaraton ole, vaikkei siitä sinällään suoranaista harmia sillä hetkellä olisikaan. Ei kyykäärmettäkkään kukaan pihalleen halua vaikka sinällään harmiton eläjä sekin on. Minun mielestä tässä koko keskustelussa suurin onge...

 Joulun aika on siitä harvinaista aikaa, että lähes kaikki ihmiset asettuvat samalle tasolle. Tai ainakin näin toivoisin ja olettaisin. Jouluhan on täydellisen rauhoittumisen aikaa, ja silloin haudataan pahimmatkin sotakirveet ajatellen myös sitä toista puolta. Puolesta välittämättä tämä yleisimmin onnistuu ja kaikkialla vallitsee rauha joka on todella mahtavaa ja voimakkaasti aistittavaa jolloin kaikille halutaan hyvää ja toivotaan toisille parasta. Ajatusmalliltaanhan tällainen tila olisi kaikille se ideaali ajatusmalli ja voisimmekin palata siihen "mutta" osioon myöhemmin. Toisaalta on kaikkea varattomuudesta addiktioihin, ja nämä korostuvat yleisesti näin juhlapyhinä. On lisäksi surkeita elämäntilanteita ja elämien loppuminenkaan ei tunne joulua. Tästä kaikesta huolimatta toivon ja haluan että ihmiset ymmärtäisivät edes yhtenä päivänä vuodesta että olemme samassa veneessä ja emme valitettavasti kaikki voi istua samalla laidalla.  Hyvää Joulua! 

 Tässä taas kun on tullut kuunneltua ja luettua kaikkea mitä nykymaailman lehdistö suoltaa ulos, niin eipä tuota voi kuin ihmetellä. Siellä surkutellaan kun susia saa alkaa metsästään, siellä surkutellaan kun missi leikki kiinalaista, siellä surkutellaan sitä sun tätä. Nämä nyt sellaisia tämän hetken surkutteluita. Lähihistoriasta löytyy kyllä todella paljon muitakin surkutteluja, joiden käsittelyyn ei pitäisi käyttää aikaa juuri yhtään suhteessa niiden vaikutuksiin suomalaisessa yhteiskunnassa. Voihan se toki olla että katselen itsekin hieman omanlaisteni silmien läpi tätä kokonaisuutta, mutta kyllä silti välistä hieman ihmetyttää.  Kaikkein eniten tässä koko kuviossa ihmetyttää, että miten samankaltaisesti ihmiset toimivat ollessaan vallassa tai ollessaan pois vallankahvasta. Tarkoitan tällä sitä, että suomalaisessa parlamentaarisessa demokratiassa vallassa oleva puolue toimii lähes samalla tavalla, ollessaan vallassa, riippumatta puoluetaustasta. Ja toisaalta toiminta oppos...

 En varmasti ole ainoa jolla oli lapsena haaveita? Nehän ovat vapautuneempia ja vähemmän sidottuja todellisuuteen, mitä aikuisten haaveet. Lapsuuden haaveet ovat siitä hienoja, että tietyllä tavalla niillä sitten porskutetaan se oma elämä läpi. Tai ainakin moni porskuttaa. Varmasti on ihmisiä joilla ei lapsuuden haaveita ollut ja eivät myöskään porskuta niillä eteenpäin.  Tätäkin aihetta kun hieman käännellään, niin saatamme huomata, että yllävän moni unelma elämäänsä elävä ihminen on lapsesta saakka haaveillut että hänestä tulee se, mikä hänestä tuli. Toiseen käteen mahtuu myös niitä tapauksia, ettei mennyt todellakaan niin kuin haaveili, vaan asiat ajautuivat täysin toisille raiteille.  Ja viimein kun nämä lapsoset vanhentuivat ja ajautuivat elämän viimeisille porteille, niin unelmiaan seurannut lapsi katui että unohti kaiken muun siinä elämässä ja eli vain sille unelmalleen. Lapsi joka ei saavuttanut unelmaansa katui, että oli uhrannut elämästään ison osan unelmal...

 Hieman surullisena olen katsellut nykyistä menoa, varsinkin sosiaalisessa mediassa. Sinällään en surullinen ole, mutta todella surullista ajatella, että on ihmisiä jotka oikeasti ajattelevat asioista näinä tiedon ja taidon parhaina mahdollisina päivinä erittäin mustavalkoisesti. Ajatellaan että on vain olemassa oikea ja väärä, mutta ei ajatella mitä siihen välille jää. En nyt sano että tämä mikään kansakunnan tuho olisi, mutta murentaahan se kansakuntaa kun jaetaan mielissämme ihmiset kahtia.  Ja se mikä minusta on hulluinta näin outside of box ajatella niin toinen osapuoli: Ajaa kaikkien ihmisten vapautta olla juuri sitä mitä olevat ja miksi ovat syntyneet tai jääneet syntymättä, ja missä vaan. Toinen osapuoli taas: Ihmiset käyttäytyvät ja toimivat heidän vaatimallaan tavalla siellä mihin heidät on sijoitettu/ovat tulleet. Muutoin edessä on poisto alueelta tai rangaistus tästä.  Ensimmäiset syyttävät toisia natseiksi ja toiset syyttävät ensimmäisiä kommunisteiksi. Näinä...