Lapsuuden haaveet

 En varmasti ole ainoa jolla oli lapsena haaveita? Nehän ovat vapautuneempia ja vähemmän sidottuja todellisuuteen, mitä aikuisten haaveet. Lapsuuden haaveet ovat siitä hienoja, että tietyllä tavalla niillä sitten porskutetaan se oma elämä läpi. Tai ainakin moni porskuttaa. Varmasti on ihmisiä joilla ei lapsuuden haaveita ollut ja eivät myöskään porskuta niillä eteenpäin. 

Tätäkin aihetta kun hieman käännellään, niin saatamme huomata, että yllävän moni unelma elämäänsä elävä ihminen on lapsesta saakka haaveillut että hänestä tulee se, mikä hänestä tuli. Toiseen käteen mahtuu myös niitä tapauksia, ettei mennyt todellakaan niin kuin haaveili, vaan asiat ajautuivat täysin toisille raiteille. 

Ja viimein kun nämä lapsoset vanhentuivat ja ajautuivat elämän viimeisille porteille, niin unelmiaan seurannut lapsi katui että unohti kaiken muun siinä elämässä ja eli vain sille unelmalleen. Lapsi joka ei saavuttanut unelmaansa katui, että oli uhrannut elämästään ison osan unelmalleen, ja loppuosan surkutteluun kun unelma ei onnistunutkaan. 

Minun mielestäni tällaisia tapauksia on aivan liikaa. Lapsena yrittämisestä ei pääsääntöisesti rangaista, eikä myöskään unelmoimisesta. Eikös se tällaisessa tasa-arvon maailmassa olisi ihan hieno ajatus että emme rankaisisi yrittäneitä, emmekä niitä joilla on suuria unelmia?  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Köyhyys

Normaali

Vastakkain asettelu