Elämää köyhyydessä ilman köyhyyttä

Tullut tuossa ihmeteltyä monesti, että millaisinahan ihmiset näkevät itsensä? Sinällään joo ihan helpohko kysymys, mutta kyllähän tuota nyt tämäkin maailma kantaa ihmisiä, joiden oman itsensä näkeminen olisi ihan rahanarvoista tietoa? Sinällään merkityksetöntä, mutta ajatusleikkinä erittäin mielenkiintoinen. Tätähän voisi peilata hieman syvemmällekkin? Ihmisyys, ihmiset, minä, sinä, me..... Kaikki kauniita sanoja ja toistuvat jokapäiväisessä elämässä jokaisella? Tai varmasti vähintään jokin noista osuu kohdalle? Hieman kun vielä käännellään, niin liekköhän me päästäisiin tyytyväisyyteen? Tai no eikait me tyytyväisiä voida olla, kun kehitys loppuu tyytyväistyyteen ja sitähän eivät kaikkia halua? Vai voisimmeko sittenkin? Tarviiko tässäkin kohtaa kysyä muilta? Vai voisimmeko vain katsoa peiliin? Oman itsensä näkeminen on vaikeaa. Liekköhän tuota osaa oikein kukaan? Tai voisimmekohan nähdä itsemme ihan sellaisina kuin satumme olemaan, jos oikein yritämme? Ja olemmeko sellaisia kuin haluam...

 En tiedä löydänkö ketään joka ajattelisi että nykymaailma olisi jotenkin oikeasti hyvä paikka elää ja olla? Toisaaltahan se on äärimmäisen helppo, ainakin näin suomalaiselle tai suomessa asuvalle. Vaan liekköhän kenellekkään tullut mieleen että josko se tämä meidänkin helppous on tulevaisuuden piina? Helppoudella en tarkoita sitä etteikö tämä nykyinen elämänmeno rasittaisi niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta kun tarpeeksi riisutaan, niin se ei ole sellaista todellista henkiinjäämistaistelua nähnyt ihan hetkeen.   En tiedä millaista se olisi ja varmasti itsekkin siinä häviäisin. Toisaalta olisi kiva ajatella että kaikki selviäisivät, mutta todellisuus voisi olla piinaava ja hyvinkin raadollinen jos tämä nykyinen tuntemamme elämänlaatu jostain syystä pyyhkiytyisi pois. En ketään kannusta enkä ketään suosittele ajattelemaan asioita näin, mutta minun mielestäni nykyisessä kahtiajakoisessa maailmassa pitäisi olla valmiudet aivan mihin vain. Harmillisen paljon vain maailma ...

 Pitkästä aikaa kiitos ja nam. Viimeaikoina on lehtiä puhuttaneet taas ihmisoikeusasiat ja niiden eri vivahteet. Sinällään hyvistä asioista puhutaan, mutta minun omasta mielestäni aivan väärällä tavalla.  Argumentointivirheillä ei tietääkseni koskaan ole saavutettu mitään oikeasti hyvää, mutta surettaa katsoa kun niillä yritetään täysillä ratsastaa pienien henkilökohtaisten pisteiden toivossa, ajattelematta sitä alkuperäistä ideaa ollenkaan. Sinällään ymmärrän että halutaan olla jollain puolella asioissa, mutta se nyt vain on raaka historiallinen fakta ettei koskaan olla saatu ihmisiä saman asian taakse kovinkaan isoina massoina. Pieninä ja voimakkaina massoina kylläkin, mutta ei siitä tässä nyt enempää. En tiedä mikä siinä ihmismielessä on niin vaikeaselkoista ettei voi ymmärtää rehellisesti että täällä on aina eriäviä mielipiteitä, eriäviä aatteita, eriäviä ajatuksia jne. Ja ennen kaikkea että nämä kaikki eläisivät sulassa sovussa keskenään menemättä radikalismiin tai sodant...

 Tervehdys Otsikkoni on kyllä viimepäivinä pitänyt hyvinkin paikkansa. En kyllä äkkiä keksi yhtä hyvää aihetta jakaa ihmisiä kahtia kuin sudet? Sinällään harmiton elukka, mutta toisaalta valtaan päästessään erittäin vaikea kanssa eläjä. Siinä ehkä ne teesit mitä nyt sudesta käytetään. Harmiton ja vaikea. Harmiton se on niille jotka eivät sitä jokapäiväisessä elämässään näe tai heidän ei tarvitse keskittää pienintäkään ajatusta asialle, mitä jos? Itselläni alkaa tuosta oven pielestä kymmenien kilometrien erämaa ja voisin sanoa ettei susista ole haittaa ollut, mutta en silti lapsiani laske pihalle ilman seurantaa vaikka samantyylisissä olosuhteissa olen itsekin kasvanut. Lapsille tulee opettaa kunnioitus luontoa kohtaan, mutta sen lisäksi, myös niitä vaaroja. Ei susi vaaraton ole, vaikkei siitä sinällään suoranaista harmia sillä hetkellä olisikaan. Ei kyykäärmettäkkään kukaan pihalleen halua vaikka sinällään harmiton eläjä sekin on. Minun mielestä tässä koko keskustelussa suurin onge...

 Joulun aika on siitä harvinaista aikaa, että lähes kaikki ihmiset asettuvat samalle tasolle. Tai ainakin näin toivoisin ja olettaisin. Jouluhan on täydellisen rauhoittumisen aikaa, ja silloin haudataan pahimmatkin sotakirveet ajatellen myös sitä toista puolta. Puolesta välittämättä tämä yleisimmin onnistuu ja kaikkialla vallitsee rauha joka on todella mahtavaa ja voimakkaasti aistittavaa jolloin kaikille halutaan hyvää ja toivotaan toisille parasta. Ajatusmalliltaanhan tällainen tila olisi kaikille se ideaali ajatusmalli ja voisimmekin palata siihen "mutta" osioon myöhemmin. Toisaalta on kaikkea varattomuudesta addiktioihin, ja nämä korostuvat yleisesti näin juhlapyhinä. On lisäksi surkeita elämäntilanteita ja elämien loppuminenkaan ei tunne joulua. Tästä kaikesta huolimatta toivon ja haluan että ihmiset ymmärtäisivät edes yhtenä päivänä vuodesta että olemme samassa veneessä ja emme valitettavasti kaikki voi istua samalla laidalla.  Hyvää Joulua! 

 Tässä taas kun on tullut kuunneltua ja luettua kaikkea mitä nykymaailman lehdistö suoltaa ulos, niin eipä tuota voi kuin ihmetellä. Siellä surkutellaan kun susia saa alkaa metsästään, siellä surkutellaan kun missi leikki kiinalaista, siellä surkutellaan sitä sun tätä. Nämä nyt sellaisia tämän hetken surkutteluita. Lähihistoriasta löytyy kyllä todella paljon muitakin surkutteluja, joiden käsittelyyn ei pitäisi käyttää aikaa juuri yhtään suhteessa niiden vaikutuksiin suomalaisessa yhteiskunnassa. Voihan se toki olla että katselen itsekin hieman omanlaisteni silmien läpi tätä kokonaisuutta, mutta kyllä silti välistä hieman ihmetyttää.  Kaikkein eniten tässä koko kuviossa ihmetyttää, että miten samankaltaisesti ihmiset toimivat ollessaan vallassa tai ollessaan pois vallankahvasta. Tarkoitan tällä sitä, että suomalaisessa parlamentaarisessa demokratiassa vallassa oleva puolue toimii lähes samalla tavalla, ollessaan vallassa, riippumatta puoluetaustasta. Ja toisaalta toiminta oppos...