Oman itsensä näkemisen vaikeus

Tullut tuossa ihmeteltyä monesti, että millaisinahan ihmiset näkevät itsensä? Sinällään joo ihan helpohko kysymys, mutta kyllähän tuota nyt tämäkin maailma kantaa ihmisiä, joiden oman itsensä näkeminen olisi ihan rahanarvoista tietoa? Sinällään merkityksetöntä, mutta ajatusleikkinä erittäin mielenkiintoinen.

Tätähän voisi peilata hieman syvemmällekkin? Ihmisyys, ihmiset, minä, sinä, me..... Kaikki kauniita sanoja ja toistuvat jokapäiväisessä elämässä jokaisella? Tai varmasti vähintään jokin noista osuu kohdalle? Hieman kun vielä käännellään, niin liekköhän me päästäisiin tyytyväisyyteen? Tai no eikait me tyytyväisiä voida olla, kun kehitys loppuu tyytyväistyyteen ja sitähän eivät kaikkia halua? Vai voisimmeko sittenkin? Tarviiko tässäkin kohtaa kysyä muilta? Vai voisimmeko vain katsoa peiliin?

Oman itsensä näkeminen on vaikeaa. Liekköhän tuota osaa oikein kukaan? Tai voisimmekohan nähdä itsemme ihan sellaisina kuin satumme olemaan, jos oikein yritämme? Ja olemmeko sellaisia kuin haluamme sen peilikuvan olevan? Vai olemmeko jotain ihan muuta?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Köyhyys

Normaali

Nykymaailma