Elämää köyhyydessä ilman köyhyyttä

 Joulun aika on siitä harvinaista aikaa, että lähes kaikki ihmiset asettuvat samalle tasolle. Tai ainakin näin toivoisin ja olettaisin. Jouluhan on täydellisen rauhoittumisen aikaa, ja silloin haudataan pahimmatkin sotakirveet ajatellen myös sitä toista puolta. Puolesta välittämättä tämä yleisimmin onnistuu ja kaikkialla vallitsee rauha joka on todella mahtavaa ja voimakkaasti aistittavaa jolloin kaikille halutaan hyvää ja toivotaan toisille parasta. Ajatusmalliltaanhan tällainen tila olisi kaikille se ideaali ajatusmalli ja voisimmekin palata siihen "mutta" osioon myöhemmin. Toisaalta on kaikkea varattomuudesta addiktioihin, ja nämä korostuvat yleisesti näin juhlapyhinä. On lisäksi surkeita elämäntilanteita ja elämien loppuminenkaan ei tunne joulua. Tästä kaikesta huolimatta toivon ja haluan että ihmiset ymmärtäisivät edes yhtenä päivänä vuodesta että olemme samassa veneessä ja emme valitettavasti kaikki voi istua samalla laidalla.  Hyvää Joulua! 

 Tässä taas kun on tullut kuunneltua ja luettua kaikkea mitä nykymaailman lehdistö suoltaa ulos, niin eipä tuota voi kuin ihmetellä. Siellä surkutellaan kun susia saa alkaa metsästään, siellä surkutellaan kun missi leikki kiinalaista, siellä surkutellaan sitä sun tätä. Nämä nyt sellaisia tämän hetken surkutteluita. Lähihistoriasta löytyy kyllä todella paljon muitakin surkutteluja, joiden käsittelyyn ei pitäisi käyttää aikaa juuri yhtään suhteessa niiden vaikutuksiin suomalaisessa yhteiskunnassa. Voihan se toki olla että katselen itsekin hieman omanlaisteni silmien läpi tätä kokonaisuutta, mutta kyllä silti välistä hieman ihmetyttää.  Kaikkein eniten tässä koko kuviossa ihmetyttää, että miten samankaltaisesti ihmiset toimivat ollessaan vallassa tai ollessaan pois vallankahvasta. Tarkoitan tällä sitä, että suomalaisessa parlamentaarisessa demokratiassa vallassa oleva puolue toimii lähes samalla tavalla, ollessaan vallassa, riippumatta puoluetaustasta. Ja toisaalta toiminta oppos...

 En varmasti ole ainoa jolla oli lapsena haaveita? Nehän ovat vapautuneempia ja vähemmän sidottuja todellisuuteen, mitä aikuisten haaveet. Lapsuuden haaveet ovat siitä hienoja, että tietyllä tavalla niillä sitten porskutetaan se oma elämä läpi. Tai ainakin moni porskuttaa. Varmasti on ihmisiä joilla ei lapsuuden haaveita ollut ja eivät myöskään porskuta niillä eteenpäin.  Tätäkin aihetta kun hieman käännellään, niin saatamme huomata, että yllävän moni unelma elämäänsä elävä ihminen on lapsesta saakka haaveillut että hänestä tulee se, mikä hänestä tuli. Toiseen käteen mahtuu myös niitä tapauksia, ettei mennyt todellakaan niin kuin haaveili, vaan asiat ajautuivat täysin toisille raiteille.  Ja viimein kun nämä lapsoset vanhentuivat ja ajautuivat elämän viimeisille porteille, niin unelmiaan seurannut lapsi katui että unohti kaiken muun siinä elämässä ja eli vain sille unelmalleen. Lapsi joka ei saavuttanut unelmaansa katui, että oli uhrannut elämästään ison osan unelmal...

 Hieman surullisena olen katsellut nykyistä menoa, varsinkin sosiaalisessa mediassa. Sinällään en surullinen ole, mutta todella surullista ajatella, että on ihmisiä jotka oikeasti ajattelevat asioista näinä tiedon ja taidon parhaina mahdollisina päivinä erittäin mustavalkoisesti. Ajatellaan että on vain olemassa oikea ja väärä, mutta ei ajatella mitä siihen välille jää. En nyt sano että tämä mikään kansakunnan tuho olisi, mutta murentaahan se kansakuntaa kun jaetaan mielissämme ihmiset kahtia.  Ja se mikä minusta on hulluinta näin outside of box ajatella niin toinen osapuoli: Ajaa kaikkien ihmisten vapautta olla juuri sitä mitä olevat ja miksi ovat syntyneet tai jääneet syntymättä, ja missä vaan. Toinen osapuoli taas: Ihmiset käyttäytyvät ja toimivat heidän vaatimallaan tavalla siellä mihin heidät on sijoitettu/ovat tulleet. Muutoin edessä on poisto alueelta tai rangaistus tästä.  Ensimmäiset syyttävät toisia natseiksi ja toiset syyttävät ensimmäisiä kommunisteiksi. Näinä...

Mitähän lienee nykypäivän normaali, vai liekköhän sekin jo bannattujen sanojen listalla?  Nykypäivänä kun ihannoidaan kaikkea erilaisuutta ja välillä jopa lähes friikkiä, niin helposti tuppaa unohtumaan että mitä se normaali on. Enkä tarkoita tällä sitä että noissa aiemmin mainituissa olisi lain sallimien rajojen sisällä pysyttäessä mitään sen ihmeellisempää. Ainahan sitä on ollut normista poikkeavia ihmisiä ja loppujen lopuksi me jokainen ollaan omanlaisiaan ja tottahan toki tästä tulisi pitää kiinni. Hieman raflaavaa nykyaikana vain tahtoo olla kun siitä aiemmin normaalista tehdään epäsuotuisaa ja vaaditaan ihmisiä asettumaan tiettyihin lokeroihin joihin he eivät tule sopimaan ja jos eivät sovi, niin palkkiona tästä ulkopuolelta tulevasta vaatimuksesta on "julkinen lynkkaus". En tiedä, mutta tälleen kun itse pyrin aina ajattelemaan asioita laatikon ulkopuolelta niin tämä nykymeno vaikuttaa todella huolestuttavalta, ja ihmiskuntaa kahtia repivältä. Välistä käy mielessä että ...